Nyt voikin taas kirjoittaa, kun on jotain mitä kirjoittaa. Alkuun ajatukseni oli kirjoittaa aina sunnuntaisin siitä miten viikko on mennyt. Sitten keksin ettei se olekaan hyvä ajatus, kun punnitus on aina maanantaisin(sitähän ei tietysti voi muuttaa!!), niin sitten olisi vain viikon vanhaa tietoa tarjota. Sitten siirsin kirjoittamisen maanantaihin(viime viikon), mutta kun tuli punnitsemisen aika niin pettymys oli niin suuri, ettei huvittanut kirjoitella. Paino oli noussut, useamman kilon, ja vaikka tiesinn mistä se johtui, ei silti innostusta enää löytynyt.
Homma meni siten, että mulle määrättiin lokakuussa kokeellinen nestenepoistolääkitys koska kärsin turvotuksesta. Lääke auttoikin, heti aloitus viikolla painoa putosi kolme kiloa ja varsinainen läskinpolttokin notkahti liikkeelle(painoni siis alkoi pitkän jumin jälkeen tippumaan, vaikken mitään muuta muuttanut, muutakuin sain sen lääkkeen!). Noh, pari viikkoa sitten lääke loppui ja jatkosta ei ollut mitään tietoa. Ajattelin että katsastetaan miten lähtee menemään, mutta eipä tarvinnut olla kuin muutama päivä niin jo turvotti, koski ja naamakin paisui. Otin omaan hoitajaani yhteyttä, tosin häntä en tavoittanut heti. Meni kissa ja hiiri-leikiksi meidän soittelu, mutta keskiviikkona lopulta puhuimme puhelimessa. Hoitaja määräsi verikokeet, että suljetaan pois sydämen vajaatoiminta(sain puhtaat paperit sen osalta!)ja sovimme tapaamisen torstaille. Torstaina käytiin tulokset läpi ja päivitettiin kuulumiset. Varattiin lääkäriaika seuraavalle päivälle sekä sydänfilmi vielä lääkärille tutkittavaksi.(Hoitajan luona pulssini oli epäsäännöllinen ja paukutteli omiaan väliin, sydän filmi kuitenkin oli ok). Lääkäri kuunteli, muutti verenpainelääkitystä ja määräsi yhdistelmälääkkeen joka auttaa verenpaineeseen ja toimii myös nesteenpoistajana. Lauantaina sitten viimein pääsin aloittamaan uudet lääkkeet. Ihan huvikseni kävin lauantai-aamuna vaa'alla ennen lääkemuutoksia. Jo päivällä totesin, että lääke tosiaan toimii, ja sunnuntai-aamuna ehkä hieman hämmästellen totesin olevani 3,1kiloa kepeämpi. Päivässä! Vähän jos kerkesi kuudessa päivässä nestettä kerryttää. Ei ihme että sormet oli tönköt ja naama turpeessa.
Tänään sitten kävin vaa'alla ja pääsin jälleen näkemään edistystä projektissani, paino oli 85,4, -400grammaa kahdessa viikossa, ei ihan sitä mitä toivoin, mutta jos ajatellaan että viikko sitten painoin melkein 90kiloa nesteiden takia, niin johan se on huippusuoritus viikolle. :D
Hyvillä mielin jatketaan alkanutta viikkoa ja innolla odotan, joko viikon päästä 85 alittuu!
aner_
maanantai 11. helmikuuta 2019
keskiviikko 30. tammikuuta 2019
Toisen bloggaajan alkutarinat ja tavoitteet
Monta kertaa oon avannu bloggerin kännykällä ja alkanut muka raapustamaan ajatuksia. Pää on kummasti aina tyhjentynyt, eikä mitään ole irronnut. Nyt kokeillaan koneella kuulokkeet korvilla teekupposta samalla nauttien. :)
Mistä tässä siis on kyse?
Lyhyesti ja ytimekkäästi, elämäntaparemontista. Blogiin kirjoittelen yhdessä hyvän ystäväni kanssa ajatuksia joita matkan varrella tulee.
Ties kuinka mones yritys tämä nyt onkaan taas hallita painoa ja muuttaa niitä elintapoja terveellisempään. Tämä on nyt se viimeinen, koska tällä kertaa olen päättänyt onnistua.
Jotain taustastani kertonee se, että ensimmäisiä kertoja kun olen aloittanut projekteitani(jotka siis ovat kaikki menneet kirjaimellisesti läskiksi) olen painanut n70kiloa ja kokenut olevani kaamean lihava. Ylipainoa on toki tuossakin jo ollut, mutta voi kuinka mistään mitään tietämätön olenkaan ollut! Pituutta minulla on 159senttiä, joten tavoitteenani on päästä noin 60kiloon.
Mistä sitten tiedän, että tämä on viimeinen kerta remontissa? Siitä, että aloin kirjoittelemaan remonttia jo jonkin aikaa tehneenä. Ne ruusunpunaiset lasit ja alun helppouden ajatusharhat ovat pudonneet jo kauan sitten.
Kaikki alkoi jo oikeastaan maaliskuussa 2017. Silloin kaupunkiimme aukesi uusi kuntosali johon otin esikoiseni kanssa jäsenyyden. Kuukausi kerrallaan, ilman sitoutumisia ja tarvittaessa pt:n ohjaus. (Ah miten helppoa ja mukavaa. ;) ) Siitä hetkestä lähtien olen kyllä muutamaa kuukautta vaille jäsenmaksuni joka kuukausi maksanut, mutta olenko palveluita käyttänyt onkin sitten toinen juttu..
Tuolloin maaliskuussa-17 vaaka näytti 103kiloa ja inhosin sekä peilikuvaani, että itseäni. Miten olenkaan voinut päästää itseni tämmöiseen kuntoon?? Helposti. Taustalta löytyy mt-sairauksia ja ihan päivittäisen jaksamisen kanssa taistelua. Siihen lisäksi ihan fyysiset vaivani niin eipä tarvinnut kauaa miettiä miksi ja miten olin moiseen kuntoon joutunut.
Maaliskuussa aloin siis käymään salilla ja PTn ohjauksella syömään vähän terveellisemmin. Muutaman kuukauden aikana paino putosikin ja olo hieman koheni. Paino putosi 95kilon hujakoille, mutta sitten syksyllä alkoi sairastelukierre johon kuului kolme anemiaa ja koko remontin romahtaminen. Salilla käyminen loppui syyskuussa kokonaan. Lokakuussa kokeilin treenata kerran, mutta sekin päättyi huonosti. Heti treenin alussa kävi selväksi, ettei minusta ole treenajaksi nyt. Salilla käymisen loputtua myös syömiset huonontui. Ihan romukoppaan en kuitenkaan koko touhua laittanut, kaikesta huolimatta painoni ei noussut 95 kilosta enää ylös. Ei kyllä laskenutkaan, mutta tavoitteeni noina kuukausina olikin edes jaksaa elää päivästä toiseen.
Lopulta helmikuussa-18 pääsin elämäni mullistavaan leikkaukseen(leikkaus poisti anemian aiheuttajan ja paransi elämänlaatuani sanoinkuvaamattomilla tavoilla). Paino oli edelleen se 95, alimmillaan taisi käydä 93kilossa. Leikkauksesta seurasi liikuntakieltoa kuukaudeksi, joten annoin itselleni aikaa toipua ja asennoitua tulevaan. Lisäksi tässä kamppailuni aikana myös puolisoni innostui lähtemään mukaan projektiin. Ensi alkuun lupautui vain kuukaudeksi mukaani salille.
Itse koen tuon huhtikuun-18 olleen eräänlainen projektini "aloitus", sitä hyvää taustaa toki vähättelemättä/unohtamatta. Innokkaasti aloitimme käymään salilla ensin tavoitteena kerran viikossa. Sitten samalla pikkuhiljaa ruokavaliota terveellisempään suuntaan. Proteiinipitoista evästä jotta lihaskasvu turvataan. Toukokuussa käytiin jo 2*/viikko, kesäkuussa satunnaisesti jopa 3*/viikossa. Vaikka kropassa ja vaatteissa huomasinkin muutoksia(kiinteytymistä), niin vaaka oli itsepintainen eikä paino oikein tippunut. Ärsytti kovasti, varsinkin kun tuntui että vaikka kuinka syön hyvin(meillä tosiaan Fatsecret tässä kyljessä opastamassa) ja proteiinit on turvattu ja kalorivaje maltillista, niin itse jumin ja puolisolla paino putosi hurjaa vauhtia.
Heinä-elokuun vaihteessa oli kaksi viikkoa ettei tullut treenattua ollenkaan. Helteet teki tehtävänsä, kun ulkona ja sisällä oli jatkuvasti +35 astetta, niin ei paljon treenaamaan pystynyt. Kun helteet väistyi niin treenaaminenkin jatkui.
Jossain vaiheessa sitten painonkin kanssa tapahtui notkahdus, tosin se jäi jumimaan pitkäksi aikaa 90kiloon.
Nyt tammikuussa aloitimme säännöllisesti 3*/viikko salitreenin ja tällä hetkellä vaaka pyörii 86kilon hujakoilla.
Paljon on siis jo muuttunut ja edistystäkin tapahtunut, mutta paljon on vielä matkaa jäljellä(en ole vielä edes painonpudotusprojektini puolivälissä!!?!!). Mitään ajallista lopputavoitetta en ole asettanut, ainoastaan otin tavoitteeksi painaa juhannuksen jälkeen (20-vuotis hääpäivä) alle 80kiloa. Se on ihan saavutettavissa oleva tavoite(kunhan sen muitaa pitää mielessään!), on tässä kuitenkin 5kuukautta aikaa, ja matkaa on "vain" se kuutisen kiloa. Toivottavasti onnistun, vaikkei sekään haittaa jos en. Olen päättänyt tehdä tämän matkan tällä kertaa turhia stressaamatta, pysyviä tuloksia hankkien. Kai tässä jotain ainakin oikein on tehty kun vaaka on nyt vajaan kahden vuoden jälkeen 17kiloa armollisempi. :)
Matkan varrella olen ottanut käyttööni vain juttuja joita pystyn noudattamaan ja tekemään koko loppuelämäni. En siis vedä mitään hurjia diettejä taikka liiku kuin heikkopäinen, koska tiedän, etten pysty sitä loputtomiin jatkamaan. Pieniä parempia valintoja päivittäin, satunnaisesti herkutellenkin ehkä, mutta joka päivä elämästä nauttien.
aner_
Mistä tässä siis on kyse?
Lyhyesti ja ytimekkäästi, elämäntaparemontista. Blogiin kirjoittelen yhdessä hyvän ystäväni kanssa ajatuksia joita matkan varrella tulee.
Ties kuinka mones yritys tämä nyt onkaan taas hallita painoa ja muuttaa niitä elintapoja terveellisempään. Tämä on nyt se viimeinen, koska tällä kertaa olen päättänyt onnistua.
Jotain taustastani kertonee se, että ensimmäisiä kertoja kun olen aloittanut projekteitani(jotka siis ovat kaikki menneet kirjaimellisesti läskiksi) olen painanut n70kiloa ja kokenut olevani kaamean lihava. Ylipainoa on toki tuossakin jo ollut, mutta voi kuinka mistään mitään tietämätön olenkaan ollut! Pituutta minulla on 159senttiä, joten tavoitteenani on päästä noin 60kiloon.
Mistä sitten tiedän, että tämä on viimeinen kerta remontissa? Siitä, että aloin kirjoittelemaan remonttia jo jonkin aikaa tehneenä. Ne ruusunpunaiset lasit ja alun helppouden ajatusharhat ovat pudonneet jo kauan sitten.
Kaikki alkoi jo oikeastaan maaliskuussa 2017. Silloin kaupunkiimme aukesi uusi kuntosali johon otin esikoiseni kanssa jäsenyyden. Kuukausi kerrallaan, ilman sitoutumisia ja tarvittaessa pt:n ohjaus. (Ah miten helppoa ja mukavaa. ;) ) Siitä hetkestä lähtien olen kyllä muutamaa kuukautta vaille jäsenmaksuni joka kuukausi maksanut, mutta olenko palveluita käyttänyt onkin sitten toinen juttu..
Tuolloin maaliskuussa-17 vaaka näytti 103kiloa ja inhosin sekä peilikuvaani, että itseäni. Miten olenkaan voinut päästää itseni tämmöiseen kuntoon?? Helposti. Taustalta löytyy mt-sairauksia ja ihan päivittäisen jaksamisen kanssa taistelua. Siihen lisäksi ihan fyysiset vaivani niin eipä tarvinnut kauaa miettiä miksi ja miten olin moiseen kuntoon joutunut.
Maaliskuussa aloin siis käymään salilla ja PTn ohjauksella syömään vähän terveellisemmin. Muutaman kuukauden aikana paino putosikin ja olo hieman koheni. Paino putosi 95kilon hujakoille, mutta sitten syksyllä alkoi sairastelukierre johon kuului kolme anemiaa ja koko remontin romahtaminen. Salilla käyminen loppui syyskuussa kokonaan. Lokakuussa kokeilin treenata kerran, mutta sekin päättyi huonosti. Heti treenin alussa kävi selväksi, ettei minusta ole treenajaksi nyt. Salilla käymisen loputtua myös syömiset huonontui. Ihan romukoppaan en kuitenkaan koko touhua laittanut, kaikesta huolimatta painoni ei noussut 95 kilosta enää ylös. Ei kyllä laskenutkaan, mutta tavoitteeni noina kuukausina olikin edes jaksaa elää päivästä toiseen.
Lopulta helmikuussa-18 pääsin elämäni mullistavaan leikkaukseen(leikkaus poisti anemian aiheuttajan ja paransi elämänlaatuani sanoinkuvaamattomilla tavoilla). Paino oli edelleen se 95, alimmillaan taisi käydä 93kilossa. Leikkauksesta seurasi liikuntakieltoa kuukaudeksi, joten annoin itselleni aikaa toipua ja asennoitua tulevaan. Lisäksi tässä kamppailuni aikana myös puolisoni innostui lähtemään mukaan projektiin. Ensi alkuun lupautui vain kuukaudeksi mukaani salille.
Itse koen tuon huhtikuun-18 olleen eräänlainen projektini "aloitus", sitä hyvää taustaa toki vähättelemättä/unohtamatta. Innokkaasti aloitimme käymään salilla ensin tavoitteena kerran viikossa. Sitten samalla pikkuhiljaa ruokavaliota terveellisempään suuntaan. Proteiinipitoista evästä jotta lihaskasvu turvataan. Toukokuussa käytiin jo 2*/viikko, kesäkuussa satunnaisesti jopa 3*/viikossa. Vaikka kropassa ja vaatteissa huomasinkin muutoksia(kiinteytymistä), niin vaaka oli itsepintainen eikä paino oikein tippunut. Ärsytti kovasti, varsinkin kun tuntui että vaikka kuinka syön hyvin(meillä tosiaan Fatsecret tässä kyljessä opastamassa) ja proteiinit on turvattu ja kalorivaje maltillista, niin itse jumin ja puolisolla paino putosi hurjaa vauhtia.
Heinä-elokuun vaihteessa oli kaksi viikkoa ettei tullut treenattua ollenkaan. Helteet teki tehtävänsä, kun ulkona ja sisällä oli jatkuvasti +35 astetta, niin ei paljon treenaamaan pystynyt. Kun helteet väistyi niin treenaaminenkin jatkui.
Jossain vaiheessa sitten painonkin kanssa tapahtui notkahdus, tosin se jäi jumimaan pitkäksi aikaa 90kiloon.
Nyt tammikuussa aloitimme säännöllisesti 3*/viikko salitreenin ja tällä hetkellä vaaka pyörii 86kilon hujakoilla.
Paljon on siis jo muuttunut ja edistystäkin tapahtunut, mutta paljon on vielä matkaa jäljellä(en ole vielä edes painonpudotusprojektini puolivälissä!!?!!). Mitään ajallista lopputavoitetta en ole asettanut, ainoastaan otin tavoitteeksi painaa juhannuksen jälkeen (20-vuotis hääpäivä) alle 80kiloa. Se on ihan saavutettavissa oleva tavoite(kunhan sen muitaa pitää mielessään!), on tässä kuitenkin 5kuukautta aikaa, ja matkaa on "vain" se kuutisen kiloa. Toivottavasti onnistun, vaikkei sekään haittaa jos en. Olen päättänyt tehdä tämän matkan tällä kertaa turhia stressaamatta, pysyviä tuloksia hankkien. Kai tässä jotain ainakin oikein on tehty kun vaaka on nyt vajaan kahden vuoden jälkeen 17kiloa armollisempi. :)
Matkan varrella olen ottanut käyttööni vain juttuja joita pystyn noudattamaan ja tekemään koko loppuelämäni. En siis vedä mitään hurjia diettejä taikka liiku kuin heikkopäinen, koska tiedän, etten pysty sitä loputtomiin jatkamaan. Pieniä parempia valintoja päivittäin, satunnaisesti herkutellenkin ehkä, mutta joka päivä elämästä nauttien.
aner_
sunnuntai 27. tammikuuta 2019
Ja taas mennään!
Niin, moneskohan laihdutus/ elämäntapamuutosyhteisblogi tämä meillä on? En enää muista! Vuosien ajan on kamppailtu ylipainon kanssa, mutta kerta toisensa jälkeen on epäonnistuttu, ja pikkuhiljaa blogi ja yritys toisensa jälkeen on hiipunut pois. Luulen, että tällä kertaa on toisin.
Oma "naksaus pään sisällä" tapahtui, kun valittelin kaverille että kumma juttu kun syö, niin kohta on taas uudelleen nälkä. Kaveri päästi suustaan ajatuksen, jonka minäkin toki tiesin, mutta tällä kertaa se jotenkin upposi ajatuksiin eri tavalla: "On sitten varmaan aika ravintoköyhää ruokaa." Ja naps. Siitä alkoi muutos ajatusmaailmassa, joka johti uudenlaisiin muutoksiin.
Herkkulakon aloitin vuoden alussa, niinkuin varmaan moni muukin. Olen kyllä lipsunut siitä kerran jos toisenkin, mutta iso muutos on tapahtunut: sokerinhimo on hävinnyt. Kun ennen ostin sen 300g karkkipussin ja vedin sen itsekseni, niin nykyään ostan yleensä "vain" suklaapatukan, enkä sitäkään kovin usein. Ajatus siitä, mitä kaikkea se sokerimäärä kaikkine kivoine lisäaineineen minulle aiheuttaa, ei ole houkutteleva. Totaalikieltäytyjäksi minusta tuskin koskaan on, mutta se ei minua haittaa.
En ole koskaan ollut hirveän hyvä organisoimaan ja suunnittelemaan ruokavaliota pidemmälti, joten tälläkin hetkellä suunnitelma sisältää aina sen aterian, jonka seuraavaksi aion syödä. Kasviksiin on tullut melkein himo, ja olen vähentänyt lihansyöntiä. Eniten tykkään tehdä tuoresalaatteja, joissa on lisänä esim. juustoa tai lihaa.
Painossa ei ole tapahtunut suurempia muutoksia, mutta en stressaa siitä. Uskon, että pikkuhiljaa ruokavalion muuttuessa ja jaksamisen parantuessa alkaa into liikkumaankin kasvaa, mikä auttaa sitten painonpudotuksessa, Ja onneksi on kevät! Valon lisääntyminen saa mielen piristymään, ja ulkoilu houkuttelee enemmän kuin muina vuodenaikoina. Ei ole ollenkaan huono ajoitus aloittaa elämäntaparemppaa heti vuoden alussa!
Tiina
Oma "naksaus pään sisällä" tapahtui, kun valittelin kaverille että kumma juttu kun syö, niin kohta on taas uudelleen nälkä. Kaveri päästi suustaan ajatuksen, jonka minäkin toki tiesin, mutta tällä kertaa se jotenkin upposi ajatuksiin eri tavalla: "On sitten varmaan aika ravintoköyhää ruokaa." Ja naps. Siitä alkoi muutos ajatusmaailmassa, joka johti uudenlaisiin muutoksiin.
Herkkulakon aloitin vuoden alussa, niinkuin varmaan moni muukin. Olen kyllä lipsunut siitä kerran jos toisenkin, mutta iso muutos on tapahtunut: sokerinhimo on hävinnyt. Kun ennen ostin sen 300g karkkipussin ja vedin sen itsekseni, niin nykyään ostan yleensä "vain" suklaapatukan, enkä sitäkään kovin usein. Ajatus siitä, mitä kaikkea se sokerimäärä kaikkine kivoine lisäaineineen minulle aiheuttaa, ei ole houkutteleva. Totaalikieltäytyjäksi minusta tuskin koskaan on, mutta se ei minua haittaa.
En ole koskaan ollut hirveän hyvä organisoimaan ja suunnittelemaan ruokavaliota pidemmälti, joten tälläkin hetkellä suunnitelma sisältää aina sen aterian, jonka seuraavaksi aion syödä. Kasviksiin on tullut melkein himo, ja olen vähentänyt lihansyöntiä. Eniten tykkään tehdä tuoresalaatteja, joissa on lisänä esim. juustoa tai lihaa.
Painossa ei ole tapahtunut suurempia muutoksia, mutta en stressaa siitä. Uskon, että pikkuhiljaa ruokavalion muuttuessa ja jaksamisen parantuessa alkaa into liikkumaankin kasvaa, mikä auttaa sitten painonpudotuksessa, Ja onneksi on kevät! Valon lisääntyminen saa mielen piristymään, ja ulkoilu houkuttelee enemmän kuin muina vuodenaikoina. Ei ole ollenkaan huono ajoitus aloittaa elämäntaparemppaa heti vuoden alussa!
Tiina
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)