Monta kertaa oon avannu bloggerin kännykällä ja alkanut muka raapustamaan ajatuksia. Pää on kummasti aina tyhjentynyt, eikä mitään ole irronnut. Nyt kokeillaan koneella kuulokkeet korvilla teekupposta samalla nauttien. :)
Mistä tässä siis on kyse?
Lyhyesti ja ytimekkäästi, elämäntaparemontista. Blogiin kirjoittelen yhdessä hyvän ystäväni kanssa ajatuksia joita matkan varrella tulee.
Ties kuinka mones yritys tämä nyt onkaan taas hallita painoa ja muuttaa niitä elintapoja terveellisempään. Tämä on nyt se viimeinen, koska tällä kertaa olen päättänyt onnistua.
Jotain taustastani kertonee se, että ensimmäisiä kertoja kun olen aloittanut projekteitani(jotka siis ovat kaikki menneet kirjaimellisesti läskiksi) olen painanut n70kiloa ja kokenut olevani kaamean lihava. Ylipainoa on toki tuossakin jo ollut, mutta voi kuinka mistään mitään tietämätön olenkaan ollut! Pituutta minulla on 159senttiä, joten tavoitteenani on päästä noin 60kiloon.
Mistä sitten tiedän, että tämä on viimeinen kerta remontissa? Siitä, että aloin kirjoittelemaan remonttia jo jonkin aikaa tehneenä. Ne ruusunpunaiset lasit ja alun helppouden ajatusharhat ovat pudonneet jo kauan sitten.
Kaikki alkoi jo oikeastaan maaliskuussa 2017. Silloin kaupunkiimme aukesi uusi kuntosali johon otin esikoiseni kanssa jäsenyyden. Kuukausi kerrallaan, ilman sitoutumisia ja tarvittaessa pt:n ohjaus. (Ah miten helppoa ja mukavaa. ;) ) Siitä hetkestä lähtien olen kyllä muutamaa kuukautta vaille jäsenmaksuni joka kuukausi maksanut, mutta olenko palveluita käyttänyt onkin sitten toinen juttu..
Tuolloin maaliskuussa-17 vaaka näytti 103kiloa ja inhosin sekä peilikuvaani, että itseäni. Miten olenkaan voinut päästää itseni tämmöiseen kuntoon?? Helposti. Taustalta löytyy mt-sairauksia ja ihan päivittäisen jaksamisen kanssa taistelua. Siihen lisäksi ihan fyysiset vaivani niin eipä tarvinnut kauaa miettiä miksi ja miten olin moiseen kuntoon joutunut.
Maaliskuussa aloin siis käymään salilla ja PTn ohjauksella syömään vähän terveellisemmin. Muutaman kuukauden aikana paino putosikin ja olo hieman koheni. Paino putosi 95kilon hujakoille, mutta sitten syksyllä alkoi sairastelukierre johon kuului kolme anemiaa ja koko remontin romahtaminen. Salilla käyminen loppui syyskuussa kokonaan. Lokakuussa kokeilin treenata kerran, mutta sekin päättyi huonosti. Heti treenin alussa kävi selväksi, ettei minusta ole treenajaksi nyt. Salilla käymisen loputtua myös syömiset huonontui. Ihan romukoppaan en kuitenkaan koko touhua laittanut, kaikesta huolimatta painoni ei noussut 95 kilosta enää ylös. Ei kyllä laskenutkaan, mutta tavoitteeni noina kuukausina olikin edes jaksaa elää päivästä toiseen.
Lopulta helmikuussa-18 pääsin elämäni mullistavaan leikkaukseen(leikkaus poisti anemian aiheuttajan ja paransi elämänlaatuani sanoinkuvaamattomilla tavoilla). Paino oli edelleen se 95, alimmillaan taisi käydä 93kilossa. Leikkauksesta seurasi liikuntakieltoa kuukaudeksi, joten annoin itselleni aikaa toipua ja asennoitua tulevaan. Lisäksi tässä kamppailuni aikana myös puolisoni innostui lähtemään mukaan projektiin. Ensi alkuun lupautui vain kuukaudeksi mukaani salille.
Itse koen tuon huhtikuun-18 olleen eräänlainen projektini "aloitus", sitä hyvää taustaa toki vähättelemättä/unohtamatta. Innokkaasti aloitimme käymään salilla ensin tavoitteena kerran viikossa. Sitten samalla pikkuhiljaa ruokavaliota terveellisempään suuntaan. Proteiinipitoista evästä jotta lihaskasvu turvataan. Toukokuussa käytiin jo 2*/viikko, kesäkuussa satunnaisesti jopa 3*/viikossa. Vaikka kropassa ja vaatteissa huomasinkin muutoksia(kiinteytymistä), niin vaaka oli itsepintainen eikä paino oikein tippunut. Ärsytti kovasti, varsinkin kun tuntui että vaikka kuinka syön hyvin(meillä tosiaan Fatsecret tässä kyljessä opastamassa) ja proteiinit on turvattu ja kalorivaje maltillista, niin itse jumin ja puolisolla paino putosi hurjaa vauhtia.
Heinä-elokuun vaihteessa oli kaksi viikkoa ettei tullut treenattua ollenkaan. Helteet teki tehtävänsä, kun ulkona ja sisällä oli jatkuvasti +35 astetta, niin ei paljon treenaamaan pystynyt. Kun helteet väistyi niin treenaaminenkin jatkui.
Jossain vaiheessa sitten painonkin kanssa tapahtui notkahdus, tosin se jäi jumimaan pitkäksi aikaa 90kiloon.
Nyt tammikuussa aloitimme säännöllisesti 3*/viikko salitreenin ja tällä hetkellä vaaka pyörii 86kilon hujakoilla.
Paljon on siis jo muuttunut ja edistystäkin tapahtunut, mutta paljon on vielä matkaa jäljellä(en ole vielä edes painonpudotusprojektini puolivälissä!!?!!). Mitään ajallista lopputavoitetta en ole asettanut, ainoastaan otin tavoitteeksi painaa juhannuksen jälkeen (20-vuotis hääpäivä) alle 80kiloa. Se on ihan saavutettavissa oleva tavoite(kunhan sen muitaa pitää mielessään!), on tässä kuitenkin 5kuukautta aikaa, ja matkaa on "vain" se kuutisen kiloa. Toivottavasti onnistun, vaikkei sekään haittaa jos en. Olen päättänyt tehdä tämän matkan tällä kertaa turhia stressaamatta, pysyviä tuloksia hankkien. Kai tässä jotain ainakin oikein on tehty kun vaaka on nyt vajaan kahden vuoden jälkeen 17kiloa armollisempi. :)
Matkan varrella olen ottanut käyttööni vain juttuja joita pystyn noudattamaan ja tekemään koko loppuelämäni. En siis vedä mitään hurjia diettejä taikka liiku kuin heikkopäinen, koska tiedän, etten pysty sitä loputtomiin jatkamaan. Pieniä parempia valintoja päivittäin, satunnaisesti herkutellenkin ehkä, mutta joka päivä elämästä nauttien.
aner_
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti